Tarina taannoisilta ajoilta

Matti Härmä

Varhaisia varttuneitten varsalaisten varisemisia

Seuralle varhaisessa aamuhämärässä oli innokkaitten nuorten lisäksi ominaista poikkeuksellisen runsas tyylikkäitten herrojen ratsastajajoukko, He kantoivat vastuuta seuran hallinnosta ja uljaat ratsut puolestaan kantoivat heitä kohti lukuisia seikkailuita.

“Korkealta putoaa kovaa” sanonta päti seuran korkeimpiin johtohenkilöihin.

Ensimmäinen puheenjohtaja oli Raimo. Lapset kutsuivat häntä Konsuksi, sillä kaikki hevosideat olivat hänen konsultoimiaan.

Pyhän Olavin kirkolla kuvattiin hengentuotetta “Dunkertin kersantti”.. Tarvittiin

ratsastustaitoisia kasakoita. Hevoset olivat meillä majoitettuina. Kunniajäsen Kalle

ja Konsu puettiin sotisopaan, pyssyt selkään ja ratsaille. Konsun hepo mietti hetken ja kurvasi varikolle, mikä tällä kertaa oli kolmen kilometrin päässä sijaitseva tallimme. Perään säntäsi neuvostonäyttelijän ratsu lasteineen ja joukkoa seurasi Ben Simonsen. Hän tavoitti karkulaiset Heinon Leipomon pihassa. Vauhti nollattiin ja pelit käännettiin. Muutama askel ravia ja sitten taas kiitoa, nyt kohti kirkkoa..

Tienhaarassa Konsu sai loistoidean: mennään uuteen suuntaan niin hepo hämillään

vauhdin vähentää. Vauhti ei lientynyt, mutta tiet erkanivat. Neuvostonäyttelijä hyppäsi itse kyydistä lennon nähtyään.

Myöhemmät mittaukset osoittivat kaaren pituudeksi kuusi metriä ja kolmekymmentä senttiä. Konsun työpaikalla saavutti suurta ihastusta hieman jo kaljuuntuneen herran päälaki, missä komea rupi kulmakarvoista alkaen ylsi reilusti yli takaraivon.

Seuraavaksi puheenjohtajaksi Konsun jalkauduttua valittiin Ville (Jouni Pietilä, joka piti Vammalassa Villen Kelloa). Hän tekikin toimessa pitkän uran pääasiassa tosin jalkautuneena. Meillä oli porukassa sh-ratsu .

Suhakkeen periaate oli yksi kilpailu-yksi hyppy. Moinen meni vaihtoon ja tilalle

napattiin Ruotsista Lauralle suositeltu Verona. Kollegani Timo, joka lapset olivat ristineet Zorroksi ratsastustyylin ja menopelin värin mukaan, kokeili ensi kertaa Veronaa. “Kuin olisi vaihdettu vanha traktori uuteen Ferrariin. Mentiin Kirkkoniemeen puoli tuntia ja tultiin kaksi minuuttia takaisin. Tampereentiellä ohitettiin yksi pakettiauto.” olivat  innostuneen Zorron kommentit.

Villen ensikokeilu päätyi Tampereen Keskussairaalaan ja niin jalkaantui toinenkin puheenjohtaja toinen jalka kipsissä.

Varapuheenjohtajana olen myös itse joutunut kokemaan korkean viran aiheuttamia pudotuksia. Maineikkain variseminen oli Kokemäen kisoissa, missä Urlexin selästä

päädyin kuulemma voltin kautta ahterilleni radalle. Kuvani koristi seuraavan paikallissanoman etusivua.

Säkylässä oli jo varma voitto mielessäni sinkouduttuani Veronan selästä läpi radan aidan. “ Olin varma , että lennät yli, mutta menitkin läpi” lohdutti Zorro.

Mitaleille pääsee myös kumoonratsastus Huittisissa. Koska kisat olivat Rekikosken maneesin vihkiäiskilpailut, oli tapauksella historialliset puitteet. Ratsunani oli ylväs Vellu, suomihevonen, jota Kalle rakasti.

Tavanomaisen reippaasti vedimme ensimmäiseen kurviin. Ratsunko kolhous vaiko senttaali tasapainotonta lihaa satulan päällä suisti yhdistelmän nurin. Viiltävä kirkaisu täytti koko hallin. Tallilla oli tiukkaa polemiikkia oliko heleä ääni vaimoni Marjan vaiko Vellun hoitajan Tytin. Onneksi kiistaan saatiin ratkaisu, sillä paikallis-TV oli juhlan kuvannut. Äänitarkkailu antoi kiistatta vastaukseksi; Tytti.